Viimeinen kouluviikko, JEEEEE! ja tääkin onneksi kestää vain kolme päivää, sitten pääsee nukkumaan, löhöömään ja tekemään hassuja juttuja. Just eilen mietittiin antin kanssa mitä me kesällä tehtäis. Suunniteltiin et mentäis telttailee ja ulos nukkuun(siis ilman telttaa). Ja sitten myö päätettiin pyöräillä paljon, mikä on hyvä juttu koska pyöräily pienentää peppua. Mutta siis..mun pitäisi varmaan käsitellä tässä viikonloppua, joka oli muuten aika kurja. Riideltiin antin kanssa lähes kokoajan, se on aina kamalaa.Mä olin ihan kamala, olin kokoajan vihanen, enkä ees tahtonu leppyä, mikä on todella kamalaa.Mä olen hirveä kun oon suuttunu, ihan hirvittävä. Mut toisaalta, oli mulla syytäkin olla vihanen. Antti oli koko viikonlopun ko kiimanen koulupoika. Antti on kyllä oikeastikin koulupoika, mutta se kiimasuus mua ärsytti. Kun mulla on menkat, niin luulis sen tajuavan että ei seksiä tipu vaikka sitä kuinka panettais. Mutta ei! Koko perhanan viikonlopun se oli mun tisseissä kiinni ja sano kuinka paljon se niistä tykkää. Mulle tuli sitten tottakai tosta sellanen fiilis että ei se taida muusta tykätäkään ko mun tisseistä. Argh! Luulis antin tajuavan että menkkojen aikana mä oon muutenkin herkempi ja inhottavampi, ja ei kannata sillon olla tollanen. Enhän mä tollasta käytöstä sitten kovin kauaa katellu, tai noh, pari päivää. Sitten mä suutuin, en ees sanonu antille että oon vihanen(huonotapa), mutta kyllä se sen ymmärsi. Ja sitten itkettiin, mutta minä pysyin tiukkana. Oon ylpeä siitä, en välittäny sen kyynelistä, vaan olin hiljaa, enkä lohduttanu. Mut sit en enää kestäny kattoa sitä nyyhkytystä, ja oli pakko. Mutta mie luulen että me saatiin se asia ratkaistua. Antti lupas pitää himonsa kurissa. Saa nyt nähä kauan sitä kestää. Ihmeellistä kyllä riitely ei ollu pahinta mun viikonlopussa, pahinta ja ehdottomasti kamalinta pitkään aikaan oli kakkosen uusinta sarja, Seitsemäs taivas. Siis se oli jotain ihan kamalaa! Joka kohtaan piti tunkea jumala, ja se perhekin oli todella oksettava, kaikki tahtoi tehdä vapaaehtoistyötä, ja olla ylikilttejä ja siveitä. Lapsena mä vielä oon tykänny siitä sarjasta, kamalaa. Noh, mulla ei oo sillon ehkä ollu tietoa paremmasta. Tosin onko nykyajan lapsillakaan, kun tuntuu että kaikki sarjat on uusintoja tai huonoja uusia versioita vanhoista. Tositv:kin vetelee viimeisiään, eikä sillä saralla ole enää pitkään aikaan tapahtunut mitään mielenkiintoista. Innolla odotan ainoastaan alkuperäistä unelmakämppää, jonka pitäisi joskus neloselta tulla.Toivottavasti talostakin näytetään se alkuperäinen joskus. Toisaalta, läskiohjelmien suurena fanina(tiedän että olen julma), odotan myös kotimaisia versioita suurimmasta pudottajasta ja olet mitä syöt ohjelmista. Tiistaihin tuo onneksi lohtua 4D, mutta pelimiesten pelimies on järkyttävä. Kesä kesä kesä kesä..kohta on kesä..Tai noh,kyllä se on jo. Ja mä olen myöhässä. Mun olisi jo pitänyt lakata varpaankynnet ja käyttää minihametta julkisesti, mutta pyh! Mun reidet ei vielä kestä katseita,vasta kun mä olen saanut kiinteytettyä ne, niin suuri yleisö saa nähdä, se voi mennä ensi kesään. Mun pitäisi jo periaatteessa olla bikinikunnossa, mutta näyttää pahasti siltä etten koko kesänä laita bikineitä päälleni.Mutta hei, ei sillä oo väliä, koska mä oon kaunis sisäisesti. Kumpa olisinkin. Väsyttää, ja valituttaa.Ei jaksaisi mitään, tosin enhän mä ikinä jaksaisi mitään tehdä. Mä olen tyypillinen, itsekeskeinen ja laiska teini. Teiniyyskin on nykyään jotenkin kamala asia, kaikki haukkuvat teinejä, ja teinit ovat maailman alintakastia. Itsekin haukun jatkuvasti teinejä, vaikka tarkemmin ajateltuna teinien haukkuminen se vasta teiniä onkin. Teinit haukkuvat teinejä, ja tekevät elämänsä hankalaksi kun eivät hyväksy itseään. Mutta eikö teiniyyteen liity itsensä etsiskely? Mäkin etsin itseäni jatkuvasti, enkä löydä. Etsin itseäni jatkuvasti tv:stä, kun koitan samaistua Talon Niinaan vai (Tiinako se on?), vaikka sen elämä ei yhtään muistuta omaani, ajattelen olevani niinkuin madventuresin Tunna, mutta todellisuudessa en ole niin rohkea.Joskus mietin millainen olisin tositv:ssä, olisin se joka äänestetään ensimmäisenä pois. Kun katsoin felicityä, ajattelin olevani samanlainen, todellisuudessa felicity on enemmän kuin kaverini Linda, fiksu ja hauska. Misseihin en samaistu ollenkaan, enkä huippumalli haussa ohjelman laihoihin ja pitkiin naisiin. Tv:ssä ei oikeastaan ole ketään joka olisi niinkuin minä, hieman pyöreä, hankala, inhottava, outo, teini. Tai jos sellaisia on, ne ovat väärällä tavalla pyöreitä, hankalia,inhottavia, outoja ja teinejä. Mistä itsensä sitten löytää? Minun teoriani, on se, että kaverit, rakkaat ja läheiset kertovat sen mitä on. Kaikissa kavereissani on jotain samaa kuin minussa, antissa on paljon samaa kuin minussa, vanhemmat nyt tottakai on melkein täsmälleen kuin minä. Kaverit,antti ja vanhemmat on niinkuin palapelin osasia joista minä lopulta koostun. Voi kamala latteus! Mä olen kamalan lattea, tai ainakin mun ajatukset tuosta päätellen on. Voi kamala. Mutta koskaan sä et saa antaa minkään masentaa sillä kun maailma on paha ja se vituttaa sä saat pilvet pakenemaan..

Mutta niin..mua ahdistaa..mua ahdistaa ihan tavattomasti. Olo on niinkuin häkkiin teljetyllä pahkasialla joka haluaisi mennä pahkaan pyörimään mutta ei pääse, koska on häkissä. Mun sisälläni ähkivän pahkasian häkki on parisuhde. Minkä ihmeen takia ihminen, tai tässä tapauksessa se pahkasika, haluaa pariutua näin nuorella iällä? Mä olen vasta teini, mun pitäisi elää riehakasta elämää ja hyppiä pahkasta toiseen, niinkuin pahkasika asian ilmaisisi.Mutta ei, kun toisaalta pahkasika haluaa pysyä häkissään, koska siellä on turvallista ja se on turvassa pahoilta pahkasioilta. Mutta nyt on kevät, ja kaikki pahkasian kaverit ovat onnellisina rymyämässä pahkassa, kun tämä yksi pieni pahkasika nököttäää yksin häkissään, ja on ahdistunut. Niin ahdistunut että se kohta hyppii seinille. Tai ainakin mielessään hyppii, koska pahkasika on niin laiska, ettei käytännössä jaksa hyppiä seinillä. Ja nyt joku siellä varmasti miettii miksei pahkasika yritä puhua sen ihmisen kanssa, joka hänet häkkiin telkesi. Kyllä pahkasika on yrittänyt, ja on yrittänyt todella kovasti. Mutta siitä ei tule mitään. Se ihminen on vain alkanut itkemään, ja masentunut pahasti. Ihminen kun tarvitsee pahkasikaa, ja pahkasikakin ihmistä. Mutta pahkasika kuitenkin kaipaa myös pahkaa, ja pahkaisia kavereitaan. Pahkasika ei enää edes oikein ymmärrä mitä hän haluaa, paitsi että vähemmän ihmistä ja enemmän pahkaa. Mutta ainakaan vielä pahkasika ei pääse häkistään, eikä ole oikein selvittänyt itselleen haluaako edes päästä. Nyt pahkasika alkaa hommiin..ettei koko päivä mennä tässä pahkan miettimisessä. Ei ole hommia..tai ei enää, sain ne tehtyä äsken..ja aloin taas miettiä tätä..siis pahkasikaa häkissään. Tulin siihen tulokseen että pahkasialla on menossa kasvukriisi, joka on ihan normaalia, kun ottaa huomioon pahkasian iän. Pahkasian on nyt vain päästävä tästä tunnemyrskystä ohi, ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin. Pahkasika ja ihminen voivat jatkaa onnellisina. Pahkasian on vain tänään kerrottava ihmisille, että pahkasiat ovat luonteeltaan ailahtelevia ja ihmisen on vain koitettava ymmärtää ja pysyä menossa mukana.

Unohdin esitellä itseni ennen vuodatusta. Mutta ehkä siitäkin saa jonkilaisen kuvan minuudestani. Pidin pitkään ihan sellaista perinteistä päiväkirjaa, ja joskus aiemmin myös ihan erilaista nettipäiväkirjaa. Nyt on ollut ehkä vuoden tauko kaikesta kirjoittamisesta, ja kun ei nyt muutakaan tekemistä ole, tai ainakaan hyödyllistä. Niin kirjoittaminen tuntuu taas kivalta. Juuh, mutta mä olen nuori nainen, tai ehkä enemmin tyttö, tai muija, kaikki käy, kuhan ne kuvaavat nuorta naispuolista ihmistä :) Ikääni en halua mainita sen tarkemmin kuin että olen teini. Ulkonäköni ei mielestäni tähän kuulu, suureksi osaksi ehkä siksi etten löytänyt hyvää kuvaa. Mutta juu..kyllähän näistä mun kirjoituksista varmaan löytyy se sisin, tai tietoa minun luonteesta.